Ihminen, joka rakastaa.... = satua!

Maailma on täynnä ihania ihmisiä... Miksi aina törmäät niihin toisiin?


On olemassa paljon ihmisiä, jotka eivät ole selkärangattomia kusipäitä... On olemassa paljon ihmisiä, jotka välittävät oikeasti... On olemassa paljon ihmisiä, jotka pitävät erilaisuudesta... Kaikkia heitä on. Mikseivät he siis tule?


On ihmisiä, joille on siunattu kaikki: kaverit, rakkaus ja taidot... Heillä on tämä kaikki. Sitten kun menet kertomaan että elämäsi on perseestä, he tekevät aina näin:


1. Sääd-face
2. Valittelu
3. Vakuuttelu siitä että kaikki muuttuu paremmaksi


No minä puolestani sanon: HELPPOHAN TEIDÄN ON SE SANOA!!!!


Helppo sitä on toista yrittää ymmärtää kun itsellä on asiat niin hyvin... Ollaan siinä vaiheessa niin kaveria että!


Miksi elämä koettelee meitä? Miksi me jotkut joudumme aina hylätyiksi ja saamme kokea sen saman tuskan uudelleen? Ja miksi ne muut saavat kaiken heti....?


Sitä kyllä sanotaan että mikä ei tapa se vahvistaa... Sillä kai sitä jaksetaan eteenpäin. Tullaan ainakin vahvoiksi ihmisiksi.


... Mutta silti, ei kukaan jaksa ikuisesti treenata... Koska valmentajan pilli viheltää että nyt saat lopettaa ja mennä ansaitulle grilliaterialle... Koska?

Teeinkö taas virheen... jonkun väärän valinnan...?

Väärä valinta


Katumus


Vitutus


Lopetus


Tällainen on virheellisen valinnan kiertokulku... Pahimmillaan se voi päätyä siihen että kaikki saa v*ttu vaikka loppua!


Valinta, minkä on tehnyt nuoruudessaan. Kaikki aina sanovat että niitä on turha katua. Tehty mikä tehty. Joo, toi on totta... On asioita, joita ei voi korjata... Mut mitä se auttaa siihen armottomaan v*tutukseen ja masennukseen, mitä siitä voi seurata?!


Valinnat ovat kuin erilaisia polkuja: toinen johtaa toisenlaiseen elämään ja toinen toisenlaiseen. Kun sitä on tehnyt valinnan ja huomannut kuinka p*skasti kaikki on mennyt, sitä alkaa miettimään että miksi en ollut järkevä ja valinnut toista polkua...


On ehkä turhaa valittaa valintojaan... minkäs ihminen omalle tyhmyydelleen mahtaa?




... mutta kaikelle on silti tarkoituksensa. Sille, että valitsee tietynn polun, on merkitys. Mutta kyllä se silti saa ottaa päähän...

Perselämä_häN

"Jani on siis tosi söpö! Sillä on auto ja rahaa ja se pelaa lätkää! Topi on ihan outo... sil on semmonen värikäs paita ja tyhmän väriset hiukset! Se on varmaan ihan friikki!"

HÄN

Hän oli masentunut elämäänsä. Hän ei saanut koskaan huomiota. Kukaan ei noteerannut Häntä. Kun muut saivat huomiota, Hän oli kuin ilmaa. Muilla rahaa, kavereita ja suosiota, Hänellä ei. Hänellä oli joitain kavereita mutta he saivat enemmän suosiota kuin Hän. Jos Hänellä olisi ollut edes rahaa tai aktiviteetteja... mutta ei.

Hän ei kaivannut suosiota. Hän ei kaivannut kauheaa määrää kavereita. Hän ei kaivaanut hirveää määrää rahaa. Hän olisi vain halunnut pienen harrastukseensa kytkeytyneen kaveriporukan, joka olisi tukenut Häntä Hänen harrastuksissaan ja haaveissaan. Hän olisi halunnut elää ilman että hänelle koko ajan nauretaan ja ilman että hänen tyyliään arvosteltaisiin. Mutta ei. Hän ei tätä saanut. Jotkut Hänen tutuistaan saivat kaiken tämän ja vielä enemmän. Mutta Hän ei. No... Häntä ei enää ole.

Elämä antaa toisille kaiken mutta toisille ei mitään. Toisten elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista, toiset eivät saa mitään ja ajautuvat syvään masennukseen. Lopulta he eivät kestä ja keksivät vain yhden tavan näyttää elämälle... he potkaisevat sitä perseelle ja heittävät pois...

Surullista... Mutta näin on ilmeisesti tarkoitettu. Toiset saavat surra itsensä kuoliaaksi ja toiset joutuvat pähkäilemään, miten löytää 500 000 € huippuautolleen parkkipaikan. Tällöin ei voi tehdä muuta kuin huutaa: P*#%&€%#&"ĀĀ#%#&€%#&€%#&€&*#*%**%*&*^€*#*u!

... ja loppu.